Oletko koskaan törmännyt antiikkiliikkeessä oudon, painavan esineen ja miettinyt, mihin se on tarkoitettu? Joskus tavalliselta keittiövälineeltä näyttävä esine kätkee sisäänsä tarinan kekseliäisyydestä ja selviytymisestä. Yksi kiehtovimmista esimerkeistä on raskas, tumma työkalu, jonka monet ihmiset erehtyvät luulemaan maalaismaiseksi puulusikaksi.
Ei vain lusikka
Ensi silmäyksellä se saattaa vaikuttaa siltä, että se oli tarkoitettu patojen sekoittamiseen tai jauhojen kauhomiseen – mutta tällä valurautaisella työkalulla oli paljon vakavampi tarkoitus. Se oli keskeinen osa kotityöpajaa, jota käytettiin metallin sulattamiseen takan tai nuotiolla.
Mihin sitä käytettiin?
1800-luvulla ja 1900-luvun alussa perheet eivät voineet vain piipahtaa kauppaan hakemaan tarvikkeita – heidän piti improvisoida. Tämä työkalu, jota usein kutsuttiin lyijyluotilusikaksi tai luodinmuotoilukauhaksi, oli "nöyrä mutta välttämätön omavaraisuuden työkalu".
Ruoanlaiton sijaan se toimi pienenä kädessä pidettävänä uunina romumetallin – yleensä lyijyn – sulattamiseen, jotta se voitiin kaataa muotteihin. Perheet voisivat käyttää sitä seuraavien valmistukseen:
Metsästysammuksia
Kalastusveneitä
Pieniä metalliosia maataloustyökalujen kiinnittämiseen
Katso loput seuraavalta sivulta
